Mitä mitattiin ja miten
Pirkanmaan liiton ja Tampereen kaupungin rahoittama työllisyyskiertue käynnistyi viime vuoden maaliskuussa ja päättyi tammikuun lopussa, ja sen aikana seurattiin neljää mittaria: uusien työsuhteiden määrää, työttömyysjaksojen keskipituutta, yritysten rekrytointiaikeita sekä osallistujien sijoittumista koulutukseen.
Kaikki luvut perustuvat Työ- ja elinkeinoministeriön sekä Tilastokeskuksen rekistereihin. Ne päivitettiin kuukausittain.
Mittaus tehtiin seutukunnittain, ja mukana olivat Tampere, Nokia, Ylöjärvi, Kangasala, Lempäälä, Pirkkala, Vesilahti ja Orivesi, minkä lisäksi vertailujaksona käytettiin vuosia 2021–2022, jolloin vastaavaa kiertuetta ei ollut, mikä antaa mahdollisuuden arvioida, syntyikö muutos hankkeen ansiosta vai muusta syystä.
Raportin mukaan rekisteripohjainen seuranta oli luotettavampaa kuin aiemmissa hankkeissa, joissa tieto kerättiin kyselyillä ja osallistujien omilla ilmoituksilla.
1 240 työpaikkaa – mutta painotus
Kiertueen aikana syntyi 1 240 uutta työsuhdetta, joista 782 oli kokoaikaisia ja 458 osa-aikaisia.
Eniten työpaikkoja syntyi Tampereen keskustan itäpuolelle, erityisesti Kalevan ja Hakametsän alueelle, jonne kirjattiin 214 uutta työpaikkaa eli 17 prosenttia koko potista, kun taas Nokian Nokianvirran teollisuusalueelle syntyi 176 työpaikkaa ja Ylöjärven Kirkonseudulle vain 48.
Lempäälän Sääksjärvelle syntyi 92 työpaikkaa, mikä ylitti selvästi asetetun 60 työpaikan tavoitteen, mutta Pirkkalassa jäätiin 34 työpaikkaan tavoitteen ollessa 70.
Kokoaikaisten työpaikkojen osuus oli 63 prosenttia, kun tavoite oli 70 prosenttia. Osa-aikaisista 210 oli alle 20 tuntia viikossa, mikä on ongelma toimeentulon kannalta.
Hankkeen projektipäällikkö Mari Kivimäki Tampereen kaupungin työllisyyspalveluista myöntää, että laatu jäi määrää heikommaksi, ja hänen mukaansa osa-aikaisten työsuhteiden suuri määrä kertoo siitä, että yritykset eivät uskaltaneet sitoutua kokoaikaiseen työvoimaan epävarmassa suhdannetilanteessa.
Nuolialan malli ei toiminut
Yksi kiertueen kokeiluista oli niin sanottu Nuolialan malli, jossa työnhakijat ohjattiin suoraan yritysten kanssa tehtyihin harjoittelujaksoihin ilman välivaihetta.
Malli toteutettiin Tampereen Nuolialan ja Hatanpään alueilla, ja siihen osallistui 187 henkilöä, mutta mallin piti lyhentää työttömyysjaksoja 30 prosentilla ja toteutunut lyheneminen oli vain 9 prosenttia.
Nuolialan mallin epäonnistuminen johtui osittain siitä, että harjoittelupaikkoja ei ollut tarpeeksi, sillä Hatanpään yrityksistä vain 11 lähti mukaan, vaikka tavoite oli 35.
Lisäksi harjoittelujaksot keskeytyivät 42 tapauksessa ennen sovittua päättymistä. Yleisin syy oli, että työnantaja ei sitoutunut palkkaamaan harjoittelijaa jakson jälkeen.
Missä onnistuttiin
Kangasalan ja Lempäälän kunnissa tavoitteet ylittyivät selvästi.
Kangasalla syntyi 156 työpaikkaa, kun tavoite oli 120, ja Lempäälässä päästiin 92 työpaikkaan tavoitteen ollessa 60, mikä johtui siitä, että molemmissa kunnissa oli panostettu etukäteen yritysten kanssa tehtävään yhteistyöhön ja harjoittelupaikkojen varmistamiseen ennen hakijoiden ilmoittautumista.
Orivedellä ja Vesilahdella jäätiin tavoitteista, mutta niissä työttömyysjaksojen keskipituus lyheni 14 prosenttia, mikä oli paras tulos koko kiertueella, ja tämä johtui siitä, että pienissä kunnissa työnhakijat ohjattiin usein suoraan kunnan omiin tehtäviin.
Tampereen yliopiston työelämätutkija Jussi Nurmi arvioi, että kiertueen tärkein anti oli verkostojen syntyminen, ja hän korostaa, että pelkät työpaikkaluvut eivät kerro koko totuutta.
Mitä jäi kesken
Kiertueen aikana ei saatu aikaan pysyvää rakennetta, joka jatkaisi työllisyystyötä hankkeen päätyttyä.
Tampereen kaupunginvaltuusto päätti joulukuussa, että kiertueen toimintaa jatkaa vain osa-aikaisesti kaksi henkilöä, mikä tarkoittaa, että yritysyhteistyö katkeaa monessa kunnassa ja että hankkeen aikana syntyneet kontaktit yrityksiin jäävät hyödyntämättä, ellei uusia rahoituspäätöksiä tehdä kevään aikana.
Nuolialan mallin jatkosta ei ole tehty päätöstä. Mari Kivimäen mukaan mallia ei sellaisenaan kannata jatkaa, mutta sen oppeja voi hyödyntää muissa hankkeissa.
Hän mainitsee erityisesti tarpeen varmistaa harjoittelupaikkojen määrä etukäteen.
Luvut kunnittain
Tampereen osalta kirjattiin 614 uutta työpaikkaa, kun tavoite oli 700, Nokialla 176 työpaikkaa tavoitteen ollessa 200, Ylöjärvellä 48 työpaikkaa tavoitteen ollessa 90, Kangasalla 156 työpaikkaa tavoitteen ollessa 120, Lempäälässä 92 työpaikkaa tavoitteen ollessa 60, Pirkkalassa 34 työpaikkaa tavoitteen ollessa 70, Vesilahdella 18 työpaikkaa tavoitteen ollessa 40 ja Orivedellä 102 työpaikkaa tavoitteen ollessa 150.
Kaikkiaan tavoite oli 1 430 työpaikkaa, joten toteuma jäi 190 työpaikkaa vajaaksi.
Työttömyysjaksojen keskipituus lyheni koko alueella 7 prosenttia, kun tavoite oli 15 prosenttia, ja koulutukseen sijoittui 84 henkilöä, kun tavoite oli 120, mikä kertoo siitä, että koulutuspolut jäivät hankkeessa selvästi työllistymistä heikommiksi.
Yritysten kokemuksia
Hatanpäällä toimivan metallialan yrityksen toimitusjohtaja Pekka Rantanen kertoo, että harjoittelijoiden perehdyttäminen vei enemmän aikaa kuin oli arvioitu.
Hänen yrityksensä otti kolme harjoittelijaa, joista yksi jatkoi vakituisena, ja Rantanen pitää mallia kuitenkin liian byrokraattisena, koska hänen mukaansa raportointivelvoitteet veivät aikaa varsinaiselta työnjohdolta.
Lempäälässä ohjelmistoyritys Nordic Softin henkilöstöpäällikkö Elina Salo kertoo, että heidän yrityksensä palkkasi kuusi harjoittelijaa ja heistä neljä jäi taloon, ja hänen mielestään malli toimi hyvin, koska yritys sai itse valita harjoittelijat.
Ero Rantasen ja Salon kokemusten välillä kertoo siitä, että mallin onnistuminen riippui paljon yrityksen koosta ja toimialasta, sillä pienillä teollisuusyrityksillä ei ollut resursseja ohjata harjoittelijoita yhtä tiiviisti kuin ohjelmistoalan yrityksillä, joilla oli valmiiksi olemassa mentorointikäytännöt.
Mitä tästä opittiin
Kiertueen loppuraportissa todetaan, että parhaiten onnistuivat ne kunnat, joissa yritykset olivat mukana jo suunnitteluvaiheessa, ja heikoiten onnistuivat ne, joissa harjoittelupaikat hankittiin vasta hakijoiden ilmoittauduttua.
Raportissa ei kuitenkaan anneta suosituksia siitä, miten malli pitäisi rakentaa jatkossa.
Tampereen kaupungin työllisyysjohtaja Antti Lehtinen sanoo, että kokemukset otetaan huomioon seuraavassa hankkeessa, jonka on määrä käynnistyä ensi syksynä, mutta hän ei lupaa, että Nuolialan mallia kokeiltaisiin uudelleen, vaan sen sijaan painopiste siirtyy yritysten ennakkositoutumisen varmistamiseen jo rahoituspäätösten yhteydessä.